Toivoin 30-vuotislahjaksi puutarhavälineitä ja niitä myös sain. Paketista paljastui mm. komeampaakin komeampi musta rautalapio. Tiedätte varmasti, että rautalapio painaa aikas paljon? Suurin piirtein saman verran, kuin omistamani kahvakuula.
Ei muuta kuin lapio olalle ja multakasaa kohti. Mullat oli nätisti tiputettu traktorin kyydistä etupihallemme pienelle niitylle kahdessa helvekonmoisessa säkissä. Säkin suu suippeni ylöspäin. Mukavaa lisävastusta lapioimiseen.. Täytenä säkin suu ylettyi noin 1,2 metriin. Kiva lisä sekin.
Mutta jonnekin sitä multaa pitäisi voida lapioida. Öljytyt lavankaulukset kahden pinoihin ja sommitelmaan pihalle. Yksi lavankaulus painaa muutamia kiloja ja on hankala avata ja kasata lömpsyvien saranoiden takia. Hyvää koordinaatiotreeniä. Mutta sitten piti kipaista sisälle unohtuneet sanomalehdet pihalle tosi nopeasti, koska neljä vee jäi ihmettelemään multasäkkejä yksikseen etupihalle. Niistä saa oivan ja lopulta maatuvan rikkaruohoeristeen viljelylaatikoiden pohjalle. Hengästyin hakureissussa.
Sanomalehdet oli helpompi asetella lavojen alle kun ne kasteli ensin. Siispä kaivolta vettä 10 litran ämpäriin ja se tulevalle hyötypuutarhalle. Sitten vaan kädet ja sanomalehdet jääkylmään kaivoveteen ja pylly pystyssä asettelemaan niitä maahan. Tämä venytti ihanasti takareisiä, pakaroita ja selkää. Varmasti myös ohikulkijoiden pupilleja sääteleviä lihaksia...
Vihdoin oli mullan aika! Kottikärryt tulille ja lapio kouraan. Lavankauluksen mitat ovat 120×80 ja kaksi päällekkäin korkeutta on lähemmäs puoli metriä. Jokainen voi siitä laskea paljonko yhteen sellaiseen saa kuskata multaa. Minä en ole jaksanut laskea, mutta sen tiedän, että silmälasieni linssit sumentuivat valuvista hikipisaroista ja tukka liimautui niskaan kiinni, kun laatikot olivat täytetty. Ilma oli hyvä jos 13 asteista ja työskentelin teepaidassa ja verkkareissa. Mullan jälkeen kevyt lannoitus ja siemenet riveihin ja armoton kastelu. Vettä tuli kannettua ainakin puolitusinaa kastelukannullista. Näin kului kaksi iltaa, molemmat klo 17.30-21.30.
Mutta nyt kasvaa perheelle omassa pihassa perunaa, porkkanaa, mansikkaa, sipulia, kesäkurpitsaa, punajuuria.... Terveellisiä herkkuja ja taattua lähiruokaa! Kerron tulevaisuudessa projektin etenemisestä. Nyt jo voin kertoa, että sipulit ovat alkaneet kasvattaa vartta ja niiden kanssa sulassa sovussa itäneet kehäkukat ovat työntäneet sirkkalehtensä mullasta kohti aurinkoa.
Hyötypuutarhan perustamisen jälkeen istutin takapihan rinteeseen toistakymmentä vuorenkilpeä ja kasan muita vanhemmiltani pelastamiani perinnekasveja. Myös rikkaruohoja tuli rinteessä nypittyä yksi kokonainen ehtoo hämärään asti.
Hyötypuutarhan perustamista seuraavina aamuina kipeänä olivat hauikset, kämmenet, selkä- ja kylkilihakset. Istutus- ja nypintäiltojen jälkeen tuntui säärissä, reisissä ja jalkapohjissa. Ei siis mitää olematonta puuhastelua tuo puutarhanhoito. Kovempi hiki tuli, kuin jumpatessa ja lihaksiin otti, kuin täpöillä tehty salitreeni. Jokaisen puutarhurin on kuitenkin hyvä muistaa ergonomiset työasennot, jotta työn antimista voi nauttia terveenä ja täysillä!
