keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Puutarhanhoito on todellinen urheilulaji



Puutarhakärpänen iski tänä keväänä lujaa. Oli pakko saada kasvimaa, kasvattaa omia vihanneksia ja nauttia niistä kesän mittaan lasten kanssa. Ei muuta kuin tori.fistä lavankauluksia ostelemaan, multaa synttärilahjana 2000l pihaan ja sormet multaan. Siemenperunaa, istukassipulia ja kaiken maailman siemeniä kaupasta kotiin. Kaverilta mansikantaimia. Lupaava alku.

Toivoin 30-vuotislahjaksi puutarhavälineitä ja niitä myös sain. Paketista paljastui mm. komeampaakin komeampi musta rautalapio. Tiedätte varmasti, että rautalapio painaa aikas paljon? Suurin piirtein saman verran, kuin omistamani kahvakuula.

Ei muuta kuin lapio olalle ja multakasaa kohti. Mullat oli nätisti tiputettu traktorin kyydistä etupihallemme pienelle niitylle kahdessa helvekonmoisessa säkissä. Säkin suu suippeni ylöspäin. Mukavaa lisävastusta lapioimiseen.. Täytenä säkin suu ylettyi noin 1,2 metriin. Kiva lisä sekin.

Mutta jonnekin sitä multaa pitäisi voida lapioida. Öljytyt lavankaulukset kahden pinoihin ja sommitelmaan pihalle. Yksi lavankaulus painaa muutamia kiloja ja on hankala avata ja kasata lömpsyvien saranoiden takia. Hyvää koordinaatiotreeniä. Mutta sitten piti kipaista sisälle unohtuneet sanomalehdet pihalle tosi nopeasti, koska neljä vee jäi ihmettelemään multasäkkejä yksikseen etupihalle. Niistä saa oivan ja lopulta maatuvan rikkaruohoeristeen viljelylaatikoiden pohjalle. Hengästyin hakureissussa.



Sanomalehdet oli helpompi asetella lavojen alle kun ne kasteli ensin. Siispä kaivolta vettä 10 litran ämpäriin ja se tulevalle hyötypuutarhalle. Sitten vaan kädet ja sanomalehdet jääkylmään kaivoveteen ja pylly pystyssä asettelemaan niitä maahan. Tämä venytti ihanasti takareisiä, pakaroita ja selkää. Varmasti myös ohikulkijoiden pupilleja sääteleviä lihaksia...

Vihdoin oli mullan aika! Kottikärryt tulille ja lapio kouraan. Lavankauluksen mitat ovat 120×80 ja kaksi päällekkäin korkeutta on lähemmäs puoli metriä. Jokainen voi siitä laskea paljonko yhteen sellaiseen saa kuskata multaa. Minä en ole jaksanut laskea, mutta sen tiedän, että silmälasieni linssit sumentuivat valuvista hikipisaroista ja tukka liimautui niskaan kiinni, kun laatikot olivat täytetty. Ilma oli hyvä jos 13 asteista ja työskentelin teepaidassa ja verkkareissa. Mullan jälkeen kevyt lannoitus ja siemenet riveihin ja armoton kastelu. Vettä tuli kannettua ainakin puolitusinaa kastelukannullista. Näin kului kaksi iltaa, molemmat klo 17.30-21.30. 

Mutta nyt kasvaa perheelle omassa pihassa perunaa, porkkanaa, mansikkaa, sipulia, kesäkurpitsaa, punajuuria.... Terveellisiä herkkuja ja taattua lähiruokaa! Kerron tulevaisuudessa projektin etenemisestä. Nyt jo voin kertoa, että sipulit ovat alkaneet kasvattaa vartta ja niiden kanssa sulassa sovussa itäneet kehäkukat ovat työntäneet sirkkalehtensä mullasta kohti aurinkoa.



Hyötypuutarhan perustamisen jälkeen istutin takapihan rinteeseen toistakymmentä vuorenkilpeä ja kasan muita vanhemmiltani pelastamiani perinnekasveja. Myös rikkaruohoja tuli rinteessä nypittyä yksi kokonainen ehtoo hämärään asti.

Hyötypuutarhan perustamista seuraavina aamuina kipeänä olivat hauikset, kämmenet, selkä- ja kylkilihakset. Istutus- ja nypintäiltojen jälkeen tuntui säärissä, reisissä ja jalkapohjissa. Ei siis mitää olematonta puuhastelua tuo puutarhanhoito. Kovempi hiki tuli, kuin jumpatessa ja lihaksiin otti, kuin täpöillä tehty salitreeni. Jokaisen puutarhurin on kuitenkin hyvä muistaa ergonomiset työasennot, jotta työn antimista voi nauttia terveenä ja täysillä!



sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Hotmamat Helsingin reissussa

Kaikki aikuiset tietävät, että arjesta irtautuminen on tosi tärkeää. Ruuhkavuosien aikana se voi olla todellinen henkireikä. Joskus on vaan pakko päästää höyryjä, rentoutua ja välittää vain itsestään.

Pienten lasten äitien pitää aloittaa irtiottonsa suunnittelu ajoissa. Me aloitettiin tammikuussa. Kun omaan aikaan saa varautua henkisesti ja fyysisesti viisi kuukautta ei voi arinkaan mutsi heittää kehiin tekosyitä siitä, miten ei ehdi minnekään, ei ole varaa lähteä tai ei ole henkisesti yhtään valmis.

Mutta nyt siihen reissuun! Ystäväni (joka aiemmin on vilahtanut postauksissa sokerilakkoilijana) osti meille tammikuussa liput Sunrise Avenuen keikalle Helsingin jäähalliin. Hieman myöhemmin hän teki varauksen ravintola Kiilaan ja minä ostin meille hotelliyön aamiaisineen Radisson Blu Royal Helsingistä. Siihen päälle junalippu minulle ja bussilippu ystävälle. Reissusuunnitelma oli selvillä. Sitten vaan odottamaan, että päästäisiin reissuun. Olo oli vähän kuin joulun alla.

Vihdoin koitti reissupäivä 16.5.

Taajamajuna Helsinkiin lähtee raiteelta 1, hyvää matkaa!

Hotellihuoneeseen hommatut juomat siivittämään meidät hyvään tunnelmaan ja meikkaustulokseen.

Ravintola Kiilan Lohicheviche. Limekypsytettyä lohta, chiliä, koranteria ja palsternakkachipsejä. Suosittelen!

Parsarisottoa ja paistettua halloumia. Paras risotto ikinä, saattoi olla myös paras ravintola-annos ikinä. Suosittelen ehdottomasti!

Odottava fiilis. Elämäni eka jäähallikonsertti ja elämäni eka maailmantähden konsertti.

Maailmanluokan show! Sunrise Avenue lunasti ja ylitti kaikki odotuksemme. Tätä täytyy saada vielä joskus myöhemmin lisää! Ensi kerralla Saksaan? ;)

Iltalehti: "Naispuoliset fanit myöntävät laulajan ulkönäön vaikuttavan myönteisesti bändin suosioon." No älä!!

Loppu reissusta jäi valokuvien ulottumattomiin ja hyvä niin. Hotelli oli hyvä ja huone siisti ja nätti. Patja ja tyyny saivat molemmilta kiitosta. Aamulla oli hyvä ja levännyt olo kuuden tunnin unilla. Toisaalta, kukaan ei myöskään herättänyt meitä kertaakaan yön aikana... Aamupala oli todella runsas ja hyvä. Meille äideille aivan todellista luksusta! Pakko mainita vastapaistetut vohvelit, marjat, hillo ja mascarponekermavaahto, mmm...

Saatat miettiä, miten tämä reissu liittyy laihdutusblogiin tai elämäntaparemonttiini? Myös laihdutus, ollessaan pitkäkestoista pakertamista, eikä mikään parin kuukauden ihmedieetti, muuttuu lopulta arjeksi ja sille tavalliseksi viikottaiseksi, kuukausittaiseksi ja lopulta jopa vuosittaiseksi peruselämäksi. Ja jotta jaksaa täytyy välillä arjesta ottaa irtiotto. Siksi reissussa ei laskettu yhtään kaloria, ei murehdittu väliin jääneitä lenkkejä tai peilailtu liian tarkasti. Siksi reissussa juotiin kuoharia, syötiin risottoa ja annettiin itselle lupa syödä aamiaiseksi vohveli hillolla ja jumalaisella mascarponekermavaahdolla, joka kaavittiin lautaselta veitsen avulla viimeistä pisaraan. Ja kyllä, nuolimme lopuksi vielä veitsemme.

Live a little! Nyt on kesä!







torstai 7. toukokuuta 2015

Tunnustuksia

Nyt on pakko myöntää, että syöminen ja liikkuminen ovat molemmat olleet retuperällä jo pitkään. Kyse on siis jo muutamasta kuukaudesta. Annoin paholaiselle pikkusormen ja se vei koko käden. Sinne humpsahti, humpsis!

Minulla ei ole käsitystä siitä mitä painan nyt, sillä välttelen vaakaa. Olen sen lähellä kuin sitä ei olisikaan. Se on mulle pelkkää ilmaa. Pelkään sitä mitä saattaa tapahtua, jos astun sen päälle. Se varmaan räjähtää tai ainakin sen sisältä törähtää pari jousta ulos. Parempi, kun pysyn vaan erossa koko systeemistä...

Herkkuja on tullut vedeltyä. On ollut piirakkaa, tuoretta leipää, hillosilmiä, smetananokareita, synttärikakkuja, jälkkärijäätelöitä ja niin edespäin. Helpompi ehkä kertoa mitä ei ole ollut. No sitä terveellistä kuitupitoista ja paljon kasviksia sisältävää ruokaa... Ribsejä olen muuten syönyt ja ekat grillimakkaratkin tälle kautta.

En ole siis saanut tiputettua kiloja pariin kuukauteen ja todennäköisesti muutama kilo on tullut takapakkiakin. Silti mummuni toteaa joka väliss tavatessamme: "J se on laihtunu kyllä kauheasti!" Kiitos mummu. Ihailtavaa tsemppausta. Tosin allekirjoittaneelle iskee tilanteessa yleensä melkoinen morkkis. Miksi mätän kakkua naamaan, laihiksella piti olla?!

Tämä on se kaikkien laihdutusvinkkiartikkelien tuttu termi "repsahdus". Kamala sana. Kuulostaa ihan joltain, mitä naiselle käy siinä lasten ja keski-iän välissä. Repsahdus.
Vinkkiartikkelien mukaan tästä pitäisi nyt vaan lähteä uudella tarmolla eteenpäin. Mitäs jos tarmoa on tiukat nolla? Kun ei jaksa halua viitsi? Voisinko saada jonkun oman gustafsbergin tai levävaaran huutamaan naaman viereen aina, kun käyn jääkaapilla tai istun sohvalla? Ja siis ilmaiseksi tietenkin, ei mulla ole varaa maksulliseen pt:n. Omaa jaksamista ei auta yhtään tuleva kuukauden juhlaputki. Kaikki liikunnat kesätauolla ja ainoa asia mielessä on "mitähän mä sitten söisin?"

En silti ihan vaivu synkkyyteen, sillä kohta 4-vee esikoiseni katseli tänään peppuani ollessamme matkalla suihkuun. Takaa kuului kevyen pakaroille taputuksen säestämänä: "Söpö peppu!"

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Aamupalapirtelö

Pitää tulla heti jakamaan, kun tuli sattumalta keksittyä melko terveellinen ja täyttävä aamupalapirtelö, joka sopii varsinkin tällaisille munkaltaisille ihmisille, jotka eivät voi syödä haukean isoa valikoimaa tuoreita hedelmiä allergian vuoksi. Tämä myös säästää aikaa ja vaivaa, tosin ainahan tuore on tuoretta..

Hintaa pirtelölle tulee noin euro ja kilokaloreita annoksessa on 140 rasvattomalla maidolla ja sitten pikkuisen enemmän jos tykkää käyttää kevytmaitoa.

Pirtelön jaksaa varmasti sekoittaa myös kiireisenä työaamuna, jolloin minä ainakin olen super-laiska tekemään yhtään mitään aamiaista.

Kyllästymispisteen nopea aamupalapirtelö:

2dl maitoa (rasvatonta)
1 pss (90g) Semper Havre Smoothie- vauvan smoothieta

Sekoita pussin sisältö maitoon ja vatkaa haarukalla sekaisin.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Mun eikä kenenkään muun

Tämä postaus on hieman erilainen aiempiin verrattuna. Sain kipinän lukiessani  "nakudeittailija" Tanjan blogitekstiä omasta kropastaan. Siinä hän arvostelee kroppansa läpikotaisin ja antaa haukut jokaiselle ruumiinosalleen sen jälkeen, kun hänen vartaloaan arvosteltiin erään Aatami etsii Eevaa jakson jälkeen. Silloin keskustelua herätti hänen ajeltu etumuksensa, joka ilmeisesti osalle katsojista oli jollain tasolla liikaa.

Muistan miten joskus nuorempana kavereiden kesken mietittiin, mikä tai mitkä jutut omassa ulkonäössämme haluaisimme muuttaa, jos se olisi mahdollista. Ruuhkavuosien kourissa taistellessa tämä ajatusleikki on jäänyt moneksi vuodeksi käymättä oman pään sisäisesti ja nyt "nakudeittailijan" innoittamana halusin tämän ihanan naisille niin tutun ajatustyön käydä läpi.

Mitä muuttaisin itsessäni, jos se olisi mahdollista yhdellä taikasauvan heilautuksella? No, ottaisin elopainoa 25 kiloa pois. Ihan tasaisesti joka puolelta kroppaa.

Itseasiassa jos tanjamaisesti kertoisin kaikki kroppani virheet menisi se jotenkin näin:

(Järjestyksessä ylhäältä alas)

Mun hiukset rasvoittuu ällöttävän nopeasti. Haluisin tukan, jota ei tarvitsis pestä joka päivä jos aikoo tehdä jotain muutakin, kuin kyyhöttää kotona lasten kanssa.

Mun silmät on tosi tihrut ja luomet roikkuu ärsyttävästi. Haluaisin isot mantelinmuotoiset silmät, joihin katsoja jäisi kiinni ja jotka jäisivät mieleen.

Mulla on kauhea kaksoisleuka joka sivulta näyttää ällöltä roikkuvalta heltalta. Sitä ei saa edes aurinkopuuterilla varjostettua pois ja saa mut näyttämään 65-vuotiaalta läskiltä.

Mun kaula on sellainen ällö poimuttunut, sellainen mistä lääkärikin kysyi, et "onko sun kilpirauhasarvoja mitattu kun kaula on tuollainen?"

Mun rintakehän iho on ihan hirveä, kun siihen tulee aina pikkuruisia mustapäitä ja se on muutenkin kirjava ja punakka. Mulla on myös siinä pigmenttihäiriön aikaansaama syntymämerkki, joka oikein loistaa esim saunassa käynnin tai urheilun jälkeen.

Mun tissit on liian isot ja roikkuvat. Mun nännit on valtavat ja liian tummat. Haluaisin pienemmät ja pystymmät.

Mun kainalot on läskit ja mun selkään ja kylkiin tulee makkaroita. Mun niskassa on ollut jo 15 vuotta ihan outo kyömy ja ryhti näyttää sivusta katsoen ilman vaatteita tukka sidottuna tosi karseelle.

Mun maha on täynnä raskausarpia ja makkaroita. Mun alamahan makkara roikkuu ruttukasana housujen vyötärön päällä ja mä vihaan sitä. Mun jenkkakahvat on sellaiset, että jenkatessa ei kyllä ote lipeisi takana tulevalla.

Mun pylly on pikkuisen liian leveä, muuten aika ok, mutta se on ihan selluliittinen ja muhkurainen. Myös mun reidet on muhkuraiset.

Mun sääret on paksut ja arpiset. Niissä on mustelmia ja mun säärikarvat on lastensaannin jälkeen muuttuneet paksuiksi ja tummiksi.

Mun varpaat on isot ja rumat. Niissäkin kasvaa pieniä karvoja. Kynnet on myös isot, kurttuiset ja rumat.

Voisi äskeisen luettuaan luulla, että mä vihaisin itseäni. Ei mulla ole sellaiseen aikaa tai energiaa. Mun vartalo on mun ja se toimii ihan jees. Sillä pääsee paikkoihin kävellen ja kyydissä istuen, myös lyhyen matkan juostenkin. Sillä voi nukkua ja syödä. Kantaa kauppakasseja ja pestä pyykkejä ja koiran oksennusta matolta. Se kantaa myös lapsia ja halaa niitä. Se silittää lasten tukkaa, kun niitä itkettää ja antaa poskelle helliä suukkoja. Se halaa mun miestä ja pitää kädestä, joskun myös suukottaa (liian harvoin). Ihan hyvä vartalo siis. Ajaa asiansa. Ihanaa on myös se, että se on mun. Mun eikä kenenkään muun ja mä saan päättää mitä sille tapahtuu.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Hyötyliikuntaa

Päiväys: 1.4.2015
Paino: jotain
Motto: Takki tyhjä

Harrastin tänään hyötyliikuntaa . Etsin nimittäin meidän karannutta koiraa vesusateessa toista tuntia työntäen lapsia tuplarattaissa pitkin kanta-hämeen kurakoita. Periaatteessa vielä turhaa, sillä koira löytyi vasta illan suussa.

Hikinen sateessa rämpijä

Illalla, vaikka fiilis oli ihan kuitti sain yhtäkkiä ihmeellisen siivouskohtauksen ja purin turhautumiseni imuroimalla koko kämpän perin pohjasesti. Kaavin imurinputkella olkkarin kahden sohvan alta varmaan muovikassilliset tavaraa. Suurinosa oli leluja, mutta oli joukossa paljon roskiakin, mm yksi ranskanperuna ( ei ollut mun!! ). Kyllä tässäkin operaatiossa jonkun verran kaloreita paloi. Viimeistelin iltani kaurapuurolla, rasvattomalla maidolla ja mansikkahillolla. Nam. Ennen nukkumaanmenoa vielä vähän haitarinoita esikoisen kanssa (molemmat kertoivat toiselle yhden tarinan) ja sitten maate.

Kukahan huomenna keksii jotain lisähommaa mulle ja mitähän se sitten on??

Ai niin, tosikoinen (10,5kk) osaa kävellä jo pitämällä vain toisella kädellä mun kädestä kiinni. Ei enää pitkä aika, kun irroittaa toisenkin käden. Toissapäivänä hän oppi taputtamaan. Nyt antaa aplodit ihan kaikelle. 






tiistai 31. maaliskuuta 2015

Takatalvi

Päiväys: 31.3.2015
Paino: n. 91kg
Motto: takatalvi tulee aina

Eilen oli onneksi jumppa, koska muutoin voisikin vähän hävettää. Ei kauhean suurta ryhtiliikettä, mutta pientä kuitenkin.

Mies on myöhään töissä ja lenkkeily on jäänyt. En vaan jaksa lähteä pimeään tarpomaan. Monesti olen miettinyt miten kivaa lenkkeily on mutta silti olen asiaa aina miettinyt vain seinien sisäpuolella.

Koiranilmassa matkalla jumppaan.

Partyfitissä meillä vaihtuo eilen ohjelma. Se olikin tosi kiva, sillä uudessa ohjelmassa ei ollut juuri hyppyjä, joista olen saanut niskani jumiin ja sitä kautta kovua päänsärkyjä. Nyt sain enemmän jumpasta irti ja hiki virtasikin solkenaan. Olo jumpan jälkeen oli mahtava!!!