Pitää tulla heti jakamaan, kun tuli sattumalta keksittyä melko terveellinen ja täyttävä aamupalapirtelö, joka sopii varsinkin tällaisille munkaltaisille ihmisille, jotka eivät voi syödä haukean isoa valikoimaa tuoreita hedelmiä allergian vuoksi. Tämä myös säästää aikaa ja vaivaa, tosin ainahan tuore on tuoretta..
Hintaa pirtelölle tulee noin euro ja kilokaloreita annoksessa on 140 rasvattomalla maidolla ja sitten pikkuisen enemmän jos tykkää käyttää kevytmaitoa.
Pirtelön jaksaa varmasti sekoittaa myös kiireisenä työaamuna, jolloin minä ainakin olen super-laiska tekemään yhtään mitään aamiaista.
Kyllästymispisteen nopea aamupalapirtelö:
2dl maitoa (rasvatonta)
1 pss (90g) Semper Havre Smoothie- vauvan smoothieta
Sekoita pussin sisältö maitoon ja vatkaa haarukalla sekaisin.
keskiviikko 15. huhtikuuta 2015
maanantai 13. huhtikuuta 2015
Mun eikä kenenkään muun
Tämä postaus on hieman erilainen aiempiin verrattuna. Sain kipinän lukiessani "nakudeittailija" Tanjan blogitekstiä omasta kropastaan. Siinä hän arvostelee kroppansa läpikotaisin ja antaa haukut jokaiselle ruumiinosalleen sen jälkeen, kun hänen vartaloaan arvosteltiin erään Aatami etsii Eevaa jakson jälkeen. Silloin keskustelua herätti hänen ajeltu etumuksensa, joka ilmeisesti osalle katsojista oli jollain tasolla liikaa.
Muistan miten joskus nuorempana kavereiden kesken mietittiin, mikä tai mitkä jutut omassa ulkonäössämme haluaisimme muuttaa, jos se olisi mahdollista. Ruuhkavuosien kourissa taistellessa tämä ajatusleikki on jäänyt moneksi vuodeksi käymättä oman pään sisäisesti ja nyt "nakudeittailijan" innoittamana halusin tämän ihanan naisille niin tutun ajatustyön käydä läpi.
Mitä muuttaisin itsessäni, jos se olisi mahdollista yhdellä taikasauvan heilautuksella? No, ottaisin elopainoa 25 kiloa pois. Ihan tasaisesti joka puolelta kroppaa.
Itseasiassa jos tanjamaisesti kertoisin kaikki kroppani virheet menisi se jotenkin näin:
(Järjestyksessä ylhäältä alas)
Mun hiukset rasvoittuu ällöttävän nopeasti. Haluisin tukan, jota ei tarvitsis pestä joka päivä jos aikoo tehdä jotain muutakin, kuin kyyhöttää kotona lasten kanssa.
Mun silmät on tosi tihrut ja luomet roikkuu ärsyttävästi. Haluaisin isot mantelinmuotoiset silmät, joihin katsoja jäisi kiinni ja jotka jäisivät mieleen.
Mulla on kauhea kaksoisleuka joka sivulta näyttää ällöltä roikkuvalta heltalta. Sitä ei saa edes aurinkopuuterilla varjostettua pois ja saa mut näyttämään 65-vuotiaalta läskiltä.
Mun kaula on sellainen ällö poimuttunut, sellainen mistä lääkärikin kysyi, et "onko sun kilpirauhasarvoja mitattu kun kaula on tuollainen?"
Mun rintakehän iho on ihan hirveä, kun siihen tulee aina pikkuruisia mustapäitä ja se on muutenkin kirjava ja punakka. Mulla on myös siinä pigmenttihäiriön aikaansaama syntymämerkki, joka oikein loistaa esim saunassa käynnin tai urheilun jälkeen.
Mun tissit on liian isot ja roikkuvat. Mun nännit on valtavat ja liian tummat. Haluaisin pienemmät ja pystymmät.
Mun kainalot on läskit ja mun selkään ja kylkiin tulee makkaroita. Mun niskassa on ollut jo 15 vuotta ihan outo kyömy ja ryhti näyttää sivusta katsoen ilman vaatteita tukka sidottuna tosi karseelle.
Mun maha on täynnä raskausarpia ja makkaroita. Mun alamahan makkara roikkuu ruttukasana housujen vyötärön päällä ja mä vihaan sitä. Mun jenkkakahvat on sellaiset, että jenkatessa ei kyllä ote lipeisi takana tulevalla.
Mun pylly on pikkuisen liian leveä, muuten aika ok, mutta se on ihan selluliittinen ja muhkurainen. Myös mun reidet on muhkuraiset.
Mun sääret on paksut ja arpiset. Niissä on mustelmia ja mun säärikarvat on lastensaannin jälkeen muuttuneet paksuiksi ja tummiksi.
Mun varpaat on isot ja rumat. Niissäkin kasvaa pieniä karvoja. Kynnet on myös isot, kurttuiset ja rumat.
Voisi äskeisen luettuaan luulla, että mä vihaisin itseäni. Ei mulla ole sellaiseen aikaa tai energiaa. Mun vartalo on mun ja se toimii ihan jees. Sillä pääsee paikkoihin kävellen ja kyydissä istuen, myös lyhyen matkan juostenkin. Sillä voi nukkua ja syödä. Kantaa kauppakasseja ja pestä pyykkejä ja koiran oksennusta matolta. Se kantaa myös lapsia ja halaa niitä. Se silittää lasten tukkaa, kun niitä itkettää ja antaa poskelle helliä suukkoja. Se halaa mun miestä ja pitää kädestä, joskun myös suukottaa (liian harvoin). Ihan hyvä vartalo siis. Ajaa asiansa. Ihanaa on myös se, että se on mun. Mun eikä kenenkään muun ja mä saan päättää mitä sille tapahtuu.
Muistan miten joskus nuorempana kavereiden kesken mietittiin, mikä tai mitkä jutut omassa ulkonäössämme haluaisimme muuttaa, jos se olisi mahdollista. Ruuhkavuosien kourissa taistellessa tämä ajatusleikki on jäänyt moneksi vuodeksi käymättä oman pään sisäisesti ja nyt "nakudeittailijan" innoittamana halusin tämän ihanan naisille niin tutun ajatustyön käydä läpi.
Mitä muuttaisin itsessäni, jos se olisi mahdollista yhdellä taikasauvan heilautuksella? No, ottaisin elopainoa 25 kiloa pois. Ihan tasaisesti joka puolelta kroppaa.
Itseasiassa jos tanjamaisesti kertoisin kaikki kroppani virheet menisi se jotenkin näin:
(Järjestyksessä ylhäältä alas)
Mun hiukset rasvoittuu ällöttävän nopeasti. Haluisin tukan, jota ei tarvitsis pestä joka päivä jos aikoo tehdä jotain muutakin, kuin kyyhöttää kotona lasten kanssa.
Mun silmät on tosi tihrut ja luomet roikkuu ärsyttävästi. Haluaisin isot mantelinmuotoiset silmät, joihin katsoja jäisi kiinni ja jotka jäisivät mieleen.
Mulla on kauhea kaksoisleuka joka sivulta näyttää ällöltä roikkuvalta heltalta. Sitä ei saa edes aurinkopuuterilla varjostettua pois ja saa mut näyttämään 65-vuotiaalta läskiltä.
Mun kaula on sellainen ällö poimuttunut, sellainen mistä lääkärikin kysyi, et "onko sun kilpirauhasarvoja mitattu kun kaula on tuollainen?"
Mun rintakehän iho on ihan hirveä, kun siihen tulee aina pikkuruisia mustapäitä ja se on muutenkin kirjava ja punakka. Mulla on myös siinä pigmenttihäiriön aikaansaama syntymämerkki, joka oikein loistaa esim saunassa käynnin tai urheilun jälkeen.
Mun tissit on liian isot ja roikkuvat. Mun nännit on valtavat ja liian tummat. Haluaisin pienemmät ja pystymmät.
Mun kainalot on läskit ja mun selkään ja kylkiin tulee makkaroita. Mun niskassa on ollut jo 15 vuotta ihan outo kyömy ja ryhti näyttää sivusta katsoen ilman vaatteita tukka sidottuna tosi karseelle.
Mun maha on täynnä raskausarpia ja makkaroita. Mun alamahan makkara roikkuu ruttukasana housujen vyötärön päällä ja mä vihaan sitä. Mun jenkkakahvat on sellaiset, että jenkatessa ei kyllä ote lipeisi takana tulevalla.
Mun pylly on pikkuisen liian leveä, muuten aika ok, mutta se on ihan selluliittinen ja muhkurainen. Myös mun reidet on muhkuraiset.
Mun sääret on paksut ja arpiset. Niissä on mustelmia ja mun säärikarvat on lastensaannin jälkeen muuttuneet paksuiksi ja tummiksi.
Mun varpaat on isot ja rumat. Niissäkin kasvaa pieniä karvoja. Kynnet on myös isot, kurttuiset ja rumat.
Voisi äskeisen luettuaan luulla, että mä vihaisin itseäni. Ei mulla ole sellaiseen aikaa tai energiaa. Mun vartalo on mun ja se toimii ihan jees. Sillä pääsee paikkoihin kävellen ja kyydissä istuen, myös lyhyen matkan juostenkin. Sillä voi nukkua ja syödä. Kantaa kauppakasseja ja pestä pyykkejä ja koiran oksennusta matolta. Se kantaa myös lapsia ja halaa niitä. Se silittää lasten tukkaa, kun niitä itkettää ja antaa poskelle helliä suukkoja. Se halaa mun miestä ja pitää kädestä, joskun myös suukottaa (liian harvoin). Ihan hyvä vartalo siis. Ajaa asiansa. Ihanaa on myös se, että se on mun. Mun eikä kenenkään muun ja mä saan päättää mitä sille tapahtuu.
keskiviikko 1. huhtikuuta 2015
Hyötyliikuntaa
Päiväys: 1.4.2015
Paino: jotain
Motto: Takki tyhjä
Harrastin tänään hyötyliikuntaa . Etsin nimittäin meidän karannutta koiraa vesusateessa toista tuntia työntäen lapsia tuplarattaissa pitkin kanta-hämeen kurakoita. Periaatteessa vielä turhaa, sillä koira löytyi vasta illan suussa.
Paino: jotain
Motto: Takki tyhjä
Harrastin tänään hyötyliikuntaa . Etsin nimittäin meidän karannutta koiraa vesusateessa toista tuntia työntäen lapsia tuplarattaissa pitkin kanta-hämeen kurakoita. Periaatteessa vielä turhaa, sillä koira löytyi vasta illan suussa.
Hikinen sateessa rämpijä
Illalla, vaikka fiilis oli ihan kuitti sain yhtäkkiä ihmeellisen siivouskohtauksen ja purin turhautumiseni imuroimalla koko kämpän perin pohjasesti. Kaavin imurinputkella olkkarin kahden sohvan alta varmaan muovikassilliset tavaraa. Suurinosa oli leluja, mutta oli joukossa paljon roskiakin, mm yksi ranskanperuna ( ei ollut mun!! ). Kyllä tässäkin operaatiossa jonkun verran kaloreita paloi. Viimeistelin iltani kaurapuurolla, rasvattomalla maidolla ja mansikkahillolla. Nam. Ennen nukkumaanmenoa vielä vähän haitarinoita esikoisen kanssa (molemmat kertoivat toiselle yhden tarinan) ja sitten maate.
Kukahan huomenna keksii jotain lisähommaa mulle ja mitähän se sitten on??
Ai niin, tosikoinen (10,5kk) osaa kävellä jo pitämällä vain toisella kädellä mun kädestä kiinni. Ei enää pitkä aika, kun irroittaa toisenkin käden. Toissapäivänä hän oppi taputtamaan. Nyt antaa aplodit ihan kaikelle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)