Sinne se hujahti - 10 kiloa!

Päiväys: 26.2.2015
Paino: 93kg
Motto: Isot askeleet ovat raskaampia ottaa, mutta ne vievät nopeammin perille

Sinne ne meni. Nyt on 10 kg miinusta. Olin ajatellut, että kun tässä pisteessä olen, hypin riemusta. Toki suupielet kohoavat ylöspäin, mutta olo ei ole silti niin riemukas. Jotenkin sellainen perusseesteinen fiilis. Kun nyt ei muutoin oikein ole mitään erityistä sanottavaa, niin otetaampa kertaus miten tähän tulokseen on päästy.

Aluksi:
-herkut pois
-lisätty sokeri pois
-santsiannokset pois
-kasviksia runsaasti
-lisää hyviä rasvoja

Näillä mentiin pitkään. Alkuun kiloja lähtikin ihan kohisten. Kun olo energistyi aloitin liikunnan. Aluksi ihan kävelylenkein, myöhemmin myös kuntosaliharjoittelun.

Nyt :
-herkkuja kohtuudella kun vieraita tai itse kylässä
-kaloreiden laskeminen
-kevyempää ruokaa kevyempinä annoksina
-kasviksia runsaasti
-lisättyä sokeria niukasti (esim hillosilmä puurossa sallittu
-liikuntaa (partyfit maanantaisin, voimaharjoittelua ja aerobista yhteensä n. kolme kertaa viikossa

BMI aloittaessa: 32,5
BMI nyt: 29,4

Tällainen vartalo, kiitos!

Lisätsemppiä kaivaten

Päiväys: 24.2.2015
Paino: 94kg
Motto: Kahden kosken välissä on suvanto

Suvantovaihe.... Ei repsahdus, mutta ei mitään hirveää motivaatiotakaan. Niin voisi kuvailla tämänhetkisiä fiiliksiä liittyen projektiin.

Viikonloppuna söin pikkumunkin ja yhden suklaahippukeksin. Niin ja pari mantelikeksiä. Morkkistaa. Tiedän, ettei niistä mitään takapakkia koidu, koska vaaka näyttää ihan hyviä lukemia, mutta mulle jää heti tuo sokerintarve päälle. Ihan huumetta se tavara. Täytyisi taas ottaa tiukempi kuri, kun kerran nistillä näin helposti alkaa jäämään himot päälle.

Odotan kuin kuuta nousevaa, että vaaka näyttäisi maagiset 93 kiloa ja 10 kiloa olisi saatu karistettua. Se yksi kilo näyttää olevan tiukassa. Nyt täytyisi löytää uutta tsemppiä ja kiinnostusta liikuntaankin. Eilen ei hiihtoloman takia ollut partyfitiä ja kyllä huomaa, että olisi kannattanut olla. Viikonloput menee mummulavierailuissa, eikä siellä ole oikein aikaa hikiliikunnalle. Tai no, nää on taas näitä tekosyitä. Mutta tästähän pääsee taas ylöspäin ja sinne on pyrittävä.

Partyfitiä, vaakailua ja uusi painoindeksiluokka

Päiväys: 18.2.2015

Paino: 94kg

Motto: Elämässä pitää olla partya (ja partyfitiä)

Siinä se nyt on, todisteet kilon tippumisesta harteilta. Kuva on vähän tökerö, koska yritin samalla toisella kädellä pidellä 9kk ikäistä pyöriäistä kodinhoitohuoneen vaipavaihtopisteellä. Siinä on muuten hommaa!

Lupasin kertoa siitä maanantaisesta Partyfit-tunnista. Tunnin kestävän tunnin aikana ei ensinkään tullut kertaakaan katsottua kelloa tyylillä "joko tää kohta loppuu" ja tunti olikin toteutettu tosi mielenkiintoa ylläpitävästi. Ohjaaja oli tehnyt koreografia jokaiseen biisiin erikseen eli biisin vaihtuessa myös tyyli ja askeleet vaihtuivat. Oli tosi virkistävää keskittyä yksiin askeleisiin vain noin kolme minuuttia kerrallaan. Tyyleinä oli hiphop/strreet, lattarit (salsa, samba), jazz-tanssi, moderni tanssi. Olipa joukossa yksi hauskasti rivitanssia varioivakin koreografia. 

Mukana oli aika haasteellista pysyä, sillä hyppäsin kurssille kesken kaiken ja tunti taisi olla jo neljäs. Nuo koreot tehtiin nyt vikaa kertaa ja ensitunnilla on uudet. Tunnilla oli siis täysi tekemisen meiniki ja välillä hukkasin askeleet ihan kokonaan. Onneksi tunnilla oli hyvä henki ja kaikki olivat pilke silmäkulmassa asian äärellä. Ei siis haitannut, vaikka mokailikin. Tunti oli tosi hauska ja musiikki ihan aika hyvää. Osa biisestä oli aika tuorretta listakamaa ja osa sellaisia vähän ikivihreämpiä ysärihittejä. 

Kymmenen minsaa ennen tunnin loppua päätäni alkoi jyskyttää todenteolla ja niskat menivät jumiin. Nesteytys ei siis ollut kunnossa ja jännitin varmasti käsiäni jotenkin tosi oudossa asennossa. Mulle on ennenkin käynyt niin, eli ihan tuttu mulle. Ensi kerralle täytyy varautua juomalla enemmän jo edellisinä päivinä ja ottamalla vaikka särkylääke reppuun mukaan. Koko lapojen seutu kun meni jumiin tuolla tunnilla. Mutta hauskaa oli silti ja hiki tuli, huh! Kunto kesti silti yllättävän hyvin, tosin vielä paremmalla kunnolla saisi osassa liikkeitä polvea nostettua vielä ylemmäs. Myös tissit tuntuivat hölskyvän ärsyttävästi hyppelevissä liikkeissä vaikka olin pukenut urheiluliivit päälle. Tosin liivit ovat viisi vuotta vanhat jne... Tarttis siis tehdä vähän hankintoja. Uusi treenipaitakin olisi tarpeellinen ja tukisi paremmin kroppaa, kuin ihan tavallinen toppi.

Nyt muuten, kun painoni on laskenut 94 kiloon, on bmi:ni laskenut sen verran, että pääsin merkittävän ylipainon alle lievään ylipainoon! Hyvä mua!! Painoindeksini on nyt 28,9. Lähtötilanne ennen elämäntapamuutosta oli 31,8. Tässäkin suhteessa muutos on ollut iso. Vielä tosin on paljon jäljellä. Tavoitteeni on seiskalla alkava paino, katsotaan miten ämmän käy. 79 kiloon on matkaa vielä 15 kiloa. Aika rupeama siis.. 

Kahvakuulailua ja laskiaspullaa

Päiväys: 12.2.2015
Paino: 95kg
Motto: Välipäivät on sallittuja kunhan ei täysin villiinny

Tein eilen miehen netistä etsimän kahvakuulatreenin. Liikkeitä oli muutamia, ihan niitä perinteisiä etuheilautusta, vatsarutistusta jne. Treeniin meni aikaa noin 30min ja lihaksia tärisytti ihanasti heti treenin jälkeen. Aamun luulin olevan yhtä tuskaa, mutta ainoa pakottava paikka oli oikea etureisi. Teinmuutaman kyykyn ja reisi tuntui ihanasti vertyvän. Ihan hyvä, sillä saan kuitenkin koko päivän nostella ja kanniskella seitsenkiloista kuopusta.

Aamulla tutkin kroppaani kokovartalopeilistä. Harmittaa, etten ottanut kunnollisia ennen-kuvia peilin edessä. Muutosta kun olisi niin tyydyttävää tiirata vertailemalla valokuvia. :D  Haaveilen näkyvistä hauiksista. Se todennäköisesti onkin realistisin tavoite tai toive. Aika hyvä alku on jo valmiina. Vähän läskiä päältä pois niin avot! Melkein kymmenen vuoden pizzan vääntäminen näkyy. Kroppa on muuten ihan voimaton ja rapakuntoinen, mutta haukkareissa on papua.

Ilmoittauduin eilen partyfit-kurssille. Partyfit on siis tanssia (tai bailaamista) mainstreet musiikin tahtiin varioiden eri tanssityylejä. Kurssi alkoi jo tammikuussa, mutta minä mattimyöhänen hyppään kyytiin vasta ensi maanantaina. Voin kertoa sitten tuoreeltaan miltä se partyfit oikein tuntui. Olen tosi tyytyväinen myös siihen, että paikkaan, jossa tunti maanantaisin pidetään on reilun kilometrin päässä ja saan hyvät alku- ja loppulämmittelyt taittamalla matkan jalkaisin. Katsotaan missä kohtaa kevättä jaksan matkan hölkätä ja missä kohtaa juosta.... :D

Olen koittanut kovasti miettiä uusia terveellisiä ruokia. Tuntuu, että mielikuvitukseni on tässä asiassa jäänyt polkemaan paikallaan. Täytyisi varmaankin ottaa tämän asian tiimoilta pieni googlaussessio. Tykkäisi intse mlko kasvispainotteisesta ruoasta, mutta kaikki muut perheenjäsenet karsastavat juurikin niitä kasviksia. Mies syö salaattia jne ihan kiitettävästi, mutta vihaa kypsennettyjä kasviksia. Esikoinen vihaa ihan kaikkea apämääräistä syötävää ja on koko päivän vaikka syömättä, jos tarjolla on jotain mistä ei tykkää. Lapsiperheen arjessa on aika raskasta tehdä kahta ruokaa. Hyvä, kun sen yhdenkin lajin jaksaa tehdä. Lisäksi asiaa vaikeuttaa se, että mies käy kaupassa ja hänelle on vaikeaa kirjoitella lappuja, joissa olisi kattava setti erilaisia aineksia. Olen parempi monipuolisuudessa, kun saan itse valkata hyvältä tuntuvat jutut kaupasta. Toisaalta, on ihan mukava, että mies ohittelee ne kaupan pulla- ja makeishyllyt.

Tämän päiväinen lounaani olikin jopa niin kekseliäs, että keitin keiton jauhelihasta ja jostakin Lidlin valmiista italialaistyylisestä pakastevihannespussista. Nesteeksi vettä, mausteiksi paprikajauhetta, lihaliemikuutio, chilihiutaleita ja puolikas purkki Philadelphian yrttituorejuustoa. Hyvää tuli, tosin ei mitään esteettisintä soppaa, mitä olen tehnyt.

Mies on juuri ruokakaupassa ja laittoi viestin meneekö dieetti pilalle jos tuo yhden laskiaispullat. No, nopea pyörähdys suosikkikalorilaskuriini ja viesti miehelle: ei mene. Päivä pysyy silti ihan ok kaloreissa. Ei tietenkään ole niin tehokas päivä, kuin yleensä, mutta ihan jees silti. Pullan jälkeen ollaan edelleen miinuksella. Nyt sitä pullaa odotellessa.... Tulisi jo kotiin. Ja on se mieskin ihan tervetullut. ;)

Miksei hoikkakaan ole itseensä tyytyväinen?

Päiväys: 9.2.2015
Paino: 95kg
Motto: Luota itseesi ja ole myös sen luottamuksen arvoinen

Juttelin viikonloppuna äitini kanssa ulkonäöstä, ihanteista ja paineista. Hän harmitteli pömpöttävää vatsaansa ja mietti mitä hänen pitäisi tehdä saadakseen sen litteämmäksi. Kaikki, jotka äitini tuntevat tietävät, että hän on hoikka, pieni ihminen, joka harrastaa liikuntaa ja syö kohtuullisen vähän herkkuja tai muuta epäterveellistä. Pituutta hänellä taitaa olla likimain 165cm ja painoa varmaankin jotain 60kg kieppeissä. Hän on siis normaalipainoinen. Liikuntaa hän harrastaa kahdesti viikossa ja viikonloppuisin lisäksi ulkoilee. Silti hän kärsii ulkonäköpaineista, eikä ole itseensä tyytyväinen.

Moni minunkokoiseni voisi vaikka maksaa siitä, että saisi olla hänen kokoisensa. Se sai minut miettimään, miksi normaalipainoisellakin on ulkonäköpaineita. Miksi hän on tyytymätön omaan ulkonäköönsä, vaikka moni on hänen ulkomuodostaan myös kateellinen?

Äitini kertoi hänen perimmäiseksi ongelmakseen sen, että hän on aina ollut pieni. Vaatteet ovat olleet kaupan pienintä kokoa, hän on ollut aina kaveriporukan pienin. Nyt hän vaatekokonsa on kasvanut eikä hän enää ole pienin porukassa. Äidilläni on siis ulkonäköön liittyvä identiteettikriisi. Tunnistin fiiliksen heti.

Olen ollut nuorena aina porukan pisin. En muuten ollut mikään erikoinen tyyppi, enemmänkin sellainen seinäkukka-tyyppinen. Olemalla pitkä sai positiivista huomiota ja pituus määritteli persoonaa. Pitkälle murrosikään olin myös poikia paljon pidempi. Nyt aikuisena en ole mikään poikkeus. Ympärilläni on jatkuvasti muitakin naisia, jotka ovat yhtä pitkiä. Miehistä nyt tietysti puhumattakaan. Minulle tämän huomaaminen ei toisaalta ole ollut mikään negatiivinen juttu tai kriisin paikka. Myös minun vaatekokoni on suurentunut monella numerolla vuosien varrella. Sitä on joskus tullut tuskasteltua vaateostoksilla ollessa. Nyt olen kokoa, jota vielä löytyy normaalikaupoista, mutta jos vielä paisuisin joutuisin nöyrtymään isojen tyttöjen liikkeisiin. Kuopuksen synnyttyä ostin jo ainakin yhdet housut vaateliikkeen pullukka-osastolta. Silloin tuli mietittyä, että tälle on tehtävä jotain. Nyt vihdoin teenkin.

Mutta, miksi niin moni hoikka ihminenkin on itseensä tyytymätön? Jos paino on ok, niin sitten nenä, silmät tai jokin muu osa itseä on vääränlainen. Se sai minut pohtimaan sitä, miten paljon aion laihduttaa. Koska olen tyytyväinen, maltanko lopettaa ollenkaan, mikä minussa sitten on omasta mielestäni vikana, kun paino on ok? Olenko onnellisempi, kun olen hoikka? Etsinkö itselleni jonkin muun ongelman joltakin muulta elämän osalalueelta?

Luin viikonlopun lehdistä, että monet telkkarin laihdutusohjelmissa mukana olleet ihmiset ovat lihoneet takaisin ohjelman päätyttyä. Tuki lakkaa, kamerat sulkeutuvat. Enää ei jää kiinni, jos pari kiloa tulee takaisin. Sitten taas pari kiloa.... Amatöörin on vaikeaa pärjätä ison taitoa vaativan haasteen kanssa yksin. Kun kukaan ei enää auta.  Miten välttää tämä? Jos minullakin kestää vielä vuoden, jotta olen haluamissani mitoissa, miten osaan enää sen jälkeen elää ns. normaalia elämää ja syödä niin, ettei paino enää tipu, muttei lähde nousuunkaan? Aika pelottava ajatus ja toisaalta tuntuukin turvalliselta, että siihen on varmaankin vielä pitkä aika, kun tämä projekti on päätöksessään.

Nopea aamupainopostaus! 95kg!!!

Päiväys: 6.2.2015
Paino: 95kg
Motto: Muista palkita itsesi

Paino tänä aamuna tukevasti 95kg! Vaa'an viisari jämähti sille kohtaa kuin tatti. Ei grammaakaan päälle! Nyt on hyvä fiilis. Kuukausi ja pari päivää päälle on vierähtänyt, kuin siivillä ja 8 (!!!) kiloa sen mukana, amazing!

I feel good! No, I feel great!

Monta rautaa tulessa

Päiväys: 5.2.2015
Paino: 96kg vaatteet päällä!!
Motto: Yrittänyttä ei laiteta

Tuntuu, että viime kerrasta on jo tosi pitkä aika. Tässä on ollut niin kovasti kaikenlaista. Olen testannut siipiäni konsulttina hyvin huonolla menestyksellä, kuopus on oppinut ryömimään, saanut ekan hampaansa ja oireillut sitä masullaan. Itse olen kärvistellyt makeanhimossa ja yleisessä mässyttämisen tarpeessa.

Olen silti saanut jotakin aikaankin. Paino tuntuu taas pikkuhiljaa nytkähtävän alemmas. Päiväpaino 96kg eli joku aamu hyvinkin pian vaaka näyttää 95kg.

Ostin viikonloppuna lenkkitakin. Hinta oli ihan super super halpa, takki kevyt vettäpitävä ja hengittävä. Väri on tyyliläs ja hoikentava. Tosin heijastimia joutuu kiinnittämään mustaan takkiin ihan muutaman... Takki on Jessin. Löysin sen cittarista. Hinta 25e. Värejä oli monia, mutta isoja kokoja huonosti. Toisaalta taas musta hoikisti ihanasti. Luulen, että tällä lenkkeily on aika paljon inhimillisempää, kuin sillä vanhalla talvitakilla, joka on aika väljä ja kuuma. Nyt siis vain testaamaan!

Olen muuten tehnyt itselleni myönnytyksen. Sallin puolukkahillon syömisen kaurapuuron kanssa. Toisaalta, söin yhtenä iltana pannukakkuakin. Oli muuten niin hyvää.... Kalorit ei silti menneet yli 2000. Seuraavan päivän olinkin ihan kiltisti...

Tunnun haalivan itselleni paljon projekteja. Kirjoitan kahta blogia, olen konsultti, äitiyslomalla kahden pienen kanssa, haaveilen omasta vauvanvaatemallistosta... Samalla pitäisi vielä lahduttaa. Välillä tuntuu, että aika ei riitä mihinkään. Sitten taas alan haaveilemaan jotakin uutta juttua ja hiljalleen toteuttaakin. Saa nähdä miten kaiken tämän käy kun työelämä taas syksyllä kutsuu...