Hotmamat Helsingin reissussa

Kaikki aikuiset tietävät, että arjesta irtautuminen on tosi tärkeää. Ruuhkavuosien aikana se voi olla todellinen henkireikä. Joskus on vaan pakko päästää höyryjä, rentoutua ja välittää vain itsestään.

Pienten lasten äitien pitää aloittaa irtiottonsa suunnittelu ajoissa. Me aloitettiin tammikuussa. Kun omaan aikaan saa varautua henkisesti ja fyysisesti viisi kuukautta ei voi arinkaan mutsi heittää kehiin tekosyitä siitä, miten ei ehdi minnekään, ei ole varaa lähteä tai ei ole henkisesti yhtään valmis.

Mutta nyt siihen reissuun! Ystäväni (joka aiemmin on vilahtanut postauksissa sokerilakkoilijana) osti meille tammikuussa liput Sunrise Avenuen keikalle Helsingin jäähalliin. Hieman myöhemmin hän teki varauksen ravintola Kiilaan ja minä ostin meille hotelliyön aamiaisineen Radisson Blu Royal Helsingistä. Siihen päälle junalippu minulle ja bussilippu ystävälle. Reissusuunnitelma oli selvillä. Sitten vaan odottamaan, että päästäisiin reissuun. Olo oli vähän kuin joulun alla.

Vihdoin koitti reissupäivä 16.5.

Taajamajuna Helsinkiin lähtee raiteelta 1, hyvää matkaa!

Hotellihuoneeseen hommatut juomat siivittämään meidät hyvään tunnelmaan ja meikkaustulokseen.

Ravintola Kiilan Lohicheviche. Limekypsytettyä lohta, chiliä, koranteria ja palsternakkachipsejä. Suosittelen!

Parsarisottoa ja paistettua halloumia. Paras risotto ikinä, saattoi olla myös paras ravintola-annos ikinä. Suosittelen ehdottomasti!

Odottava fiilis. Elämäni eka jäähallikonsertti ja elämäni eka maailmantähden konsertti.

Maailmanluokan show! Sunrise Avenue lunasti ja ylitti kaikki odotuksemme. Tätä täytyy saada vielä joskus myöhemmin lisää! Ensi kerralla Saksaan? ;)

Iltalehti: "Naispuoliset fanit myöntävät laulajan ulkönäön vaikuttavan myönteisesti bändin suosioon." No älä!!

Loppu reissusta jäi valokuvien ulottumattomiin ja hyvä niin. Hotelli oli hyvä ja huone siisti ja nätti. Patja ja tyyny saivat molemmilta kiitosta. Aamulla oli hyvä ja levännyt olo kuuden tunnin unilla. Toisaalta, kukaan ei myöskään herättänyt meitä kertaakaan yön aikana... Aamupala oli todella runsas ja hyvä. Meille äideille aivan todellista luksusta! Pakko mainita vastapaistetut vohvelit, marjat, hillo ja mascarponekermavaahto, mmm...

Saatat miettiä, miten tämä reissu liittyy laihdutusblogiin tai elämäntaparemonttiini? Myös laihdutus, ollessaan pitkäkestoista pakertamista, eikä mikään parin kuukauden ihmedieetti, muuttuu lopulta arjeksi ja sille tavalliseksi viikottaiseksi, kuukausittaiseksi ja lopulta jopa vuosittaiseksi peruselämäksi. Ja jotta jaksaa täytyy välillä arjesta ottaa irtiotto. Siksi reissussa ei laskettu yhtään kaloria, ei murehdittu väliin jääneitä lenkkejä tai peilailtu liian tarkasti. Siksi reissussa juotiin kuoharia, syötiin risottoa ja annettiin itselle lupa syödä aamiaiseksi vohveli hillolla ja jumalaisella mascarponekermavaahdolla, joka kaavittiin lautaselta veitsen avulla viimeistä pisaraan. Ja kyllä, nuolimme lopuksi vielä veitsemme.

Live a little! Nyt on kesä!

Tunnustuksia

Nyt on pakko myöntää, että syöminen ja liikkuminen ovat molemmat olleet retuperällä jo pitkään. Kyse on siis jo muutamasta kuukaudesta. Annoin paholaiselle pikkusormen ja se vei koko käden. Sinne humpsahti, humpsis!

Minulla ei ole käsitystä siitä mitä painan nyt, sillä välttelen vaakaa. Olen sen lähellä kuin sitä ei olisikaan. Se on mulle pelkkää ilmaa. Pelkään sitä mitä saattaa tapahtua, jos astun sen päälle. Se varmaan räjähtää tai ainakin sen sisältä törähtää pari jousta ulos. Parempi, kun pysyn vaan erossa koko systeemistä...

Herkkuja on tullut vedeltyä. On ollut piirakkaa, tuoretta leipää, hillosilmiä, smetananokareita, synttärikakkuja, jälkkärijäätelöitä ja niin edespäin. Helpompi ehkä kertoa mitä ei ole ollut. No sitä terveellistä kuitupitoista ja paljon kasviksia sisältävää ruokaa... Ribsejä olen muuten syönyt ja ekat grillimakkaratkin tälle kautta.

En ole siis saanut tiputettua kiloja pariin kuukauteen ja todennäköisesti muutama kilo on tullut takapakkiakin. Silti mummuni toteaa joka väliss tavatessamme: "J se on laihtunu kyllä kauheasti!" Kiitos mummu. Ihailtavaa tsemppausta. Tosin allekirjoittaneelle iskee tilanteessa yleensä melkoinen morkkis. Miksi mätän kakkua naamaan, laihiksella piti olla?!

Tämä on se kaikkien laihdutusvinkkiartikkelien tuttu termi "repsahdus". Kamala sana. Kuulostaa ihan joltain, mitä naiselle käy siinä lasten ja keski-iän välissä. Repsahdus.
Vinkkiartikkelien mukaan tästä pitäisi nyt vaan lähteä uudella tarmolla eteenpäin. Mitäs jos tarmoa on tiukat nolla? Kun ei jaksa halua viitsi? Voisinko saada jonkun oman gustafsbergin tai levävaaran huutamaan naaman viereen aina, kun käyn jääkaapilla tai istun sohvalla? Ja siis ilmaiseksi tietenkin, ei mulla ole varaa maksulliseen pt:n. Omaa jaksamista ei auta yhtään tuleva kuukauden juhlaputki. Kaikki liikunnat kesätauolla ja ainoa asia mielessä on "mitähän mä sitten söisin?"

En silti ihan vaivu synkkyyteen, sillä kohta 4-vee esikoiseni katseli tänään peppuani ollessamme matkalla suihkuun. Takaa kuului kevyen pakaroille taputuksen säestämänä: "Söpö peppu!"