Paino: 97kg
Motto: Kun saa asiat päässä järjerstykseen kroppa seuraa kiltisti perässä
Johan se taas täytyy kirjoitella kuulumisia ja mietteitä, kun viime kerrasta on jo muutama päivä.
Tämän päivän moton nappasin toissapäiväisestä Dieetit vaihtoon-ohjelmasta. Ajatuksen heitti ilmoille mies, joka painoi muistaakseni 158kg. Musta tämä oli tosi hienosti sanottu. Jopa viisas huomio, joka summaa koko laihduttamisen, elämäntapamuutoksen ja oikeastaan minkä tahansa ison muutoksen elämässä. Kaikki lähtee siitä, että todella sydänjuuriasi myöten päätät joskin asian. Kaikki muu hoituu lähes itsestään. Motivaatio on siis kaiken ydin. Jos sitä ei ole, ei ole elämäntapamuutostakaan.
Rankka tilanne on myös se, kun itse kutsuu kotiinsa vieraita. Mitä tarjottavaksi? Onko olemassa mitään vähäkalorista ja terveellistä kahvileipää? Voiko vieraille tarjota riisikakkuja, jos itse jo voit jättää herkuttelun pelkkiin riisikakkuihin? Olin tämän ongelman edessä viime viikonloppuna, kun emännöin eräät kutsut, joissa esittelijä esittelee eräitä muovista valmistettuja purkkeja ja purnukoita.
Etsin aluksi erilaisia VHH-dieettiä noudattavia reseptejä, mm juustokakkureseptejä löytyi jonkin verran. No joo, varmaan ihan hyvä vaihtoehto, mutta sitten onneksi osasin tutkiskella itseäni ja tapojani. Jos teen 12 hengen juutokakun, olkoonkin vhh niin mitäs sitten, kun siitä puolet jää jääkaappiin pyörimään kutsujen jälkeen? No, tietysti minä kärvistelen, hikoilen, tuskastelen ja worst case scenario: syön sen pirun kakun päivässä tai kahdessa. Ällöttävä mielikuva! Hylkäsin idean kakusta oitis ja hyvä niin!
Mitä meillä sitten oli tarjolla? Minun herkkujani: täysjuväleipäsiivuja kevyellä kinkkumoussella, ruisnachoja, kurkkutikkuja ja kevytkermaviilidippiä ja sitten ihan tavallista pullaa. Yhdessä pullassa on n. 150kcal. Juustokakussa niitä on keskimäärin 300-400 riippuen aineksista. Jos siis joskus pitää sortua, pitää sortua pullaan.
Huomasit muuten varmasti, että painoksi ilmoitin 97kg vaikka se jo viime viikolla oli yhdessä kohtaa 96kg. Minulla on tästä teroria. Olen siis 8,5kk vauvan äiti ja kuukautiskiertoni ei ole vielä käynnistynyt uudelleen vauvan jäljiltä. Olen silti useampaan otteeseen kärsinyt aikamoisista pms-oireista. Huutanut miehelle ja lapsille, ollutmaaninen, välillä taas ihan depressiossa. Nyt laihiksella huomasin senkin, että ennen pms:ää kevyesti syöminen on helppoa ja tahdonvoimaa löytyy, mutta sitten pms-oireiden alettua kaikki heittää häränpyllyä. En ole nytkään sortunut muuhun, kuin vehnäleipään aika reilulla voitelulla, mutta sekin heti näkyy. Proteiini ei maistu niin hyvältä, vaankroppa huutaahiilihydraattia. Kaloreitaolen laskenut, ja en ole kertaakaan ylittänyt 2000kcal, yleensä jää vähän allekin. Luulen kilon siis olevan nestettä, mitä naiseen aina kuukautististen aikaan kertyy. En siis stressaa tuosta pienestä heitosta, koska olo on aika hyvä ja peilistä näkee muutoksen.
Olen käynyt jo kahdesti lenkillä! Ensin kävin koiran kanssa vajaan 4km kävelyllä. Ei kuulosta pitkältä matkalta, eikä sitä tietysti olekaan, mutta olen kuntoillut viimeksi joskus kuusi vuotta sitten. Koira myös vetää kiitettävästi, joten sykkeet pysyi hyvin koholla ja kroppa sai tehdä töitä. Eilen kokeilin hölkätä/kävellä reilun kilsan. Keuhkot meinasivat tehdä stopin, siis ahdisti ihan tosissaan. Ehkei siis kauhean pitkiä hölkkälenkkejä, ennenkuin kiloja tippuu lisää pois. En halua saada metsässä mitään full blown astmakohtausta. Asetan itselleni tavoitteen käydä ainakin joka toinen päivä lenkillä. Oli se lyhyt tai pitkä. Pääasia, että totun siihen, että nousen sohvalta ja lähden pihalle raittiiseen ilmaan. Ehkä vielä joskus tulen lähteneeksi salillekin!
Huomasit muuten varmasti, että painoksi ilmoitin 97kg vaikka se jo viime viikolla oli yhdessä kohtaa 96kg. Minulla on tästä teroria. Olen siis 8,5kk vauvan äiti ja kuukautiskiertoni ei ole vielä käynnistynyt uudelleen vauvan jäljiltä. Olen silti useampaan otteeseen kärsinyt aikamoisista pms-oireista. Huutanut miehelle ja lapsille, ollutmaaninen, välillä taas ihan depressiossa. Nyt laihiksella huomasin senkin, että ennen pms:ää kevyesti syöminen on helppoa ja tahdonvoimaa löytyy, mutta sitten pms-oireiden alettua kaikki heittää häränpyllyä. En ole nytkään sortunut muuhun, kuin vehnäleipään aika reilulla voitelulla, mutta sekin heti näkyy. Proteiini ei maistu niin hyvältä, vaankroppa huutaahiilihydraattia. Kaloreitaolen laskenut, ja en ole kertaakaan ylittänyt 2000kcal, yleensä jää vähän allekin. Luulen kilon siis olevan nestettä, mitä naiseen aina kuukautististen aikaan kertyy. En siis stressaa tuosta pienestä heitosta, koska olo on aika hyvä ja peilistä näkee muutoksen.
Olen käynyt jo kahdesti lenkillä! Ensin kävin koiran kanssa vajaan 4km kävelyllä. Ei kuulosta pitkältä matkalta, eikä sitä tietysti olekaan, mutta olen kuntoillut viimeksi joskus kuusi vuotta sitten. Koira myös vetää kiitettävästi, joten sykkeet pysyi hyvin koholla ja kroppa sai tehdä töitä. Eilen kokeilin hölkätä/kävellä reilun kilsan. Keuhkot meinasivat tehdä stopin, siis ahdisti ihan tosissaan. Ehkei siis kauhean pitkiä hölkkälenkkejä, ennenkuin kiloja tippuu lisää pois. En halua saada metsässä mitään full blown astmakohtausta. Asetan itselleni tavoitteen käydä ainakin joka toinen päivä lenkillä. Oli se lyhyt tai pitkä. Pääasia, että totun siihen, että nousen sohvalta ja lähden pihalle raittiiseen ilmaan. Ehkä vielä joskus tulen lähteneeksi salillekin!
