Takatalvi

Päiväys: 31.3.2015
Paino: n. 91kg
Motto: takatalvi tulee aina

Eilen oli onneksi jumppa, koska muutoin voisikin vähän hävettää. Ei kauhean suurta ryhtiliikettä, mutta pientä kuitenkin.

Mies on myöhään töissä ja lenkkeily on jäänyt. En vaan jaksa lähteä pimeään tarpomaan. Monesti olen miettinyt miten kivaa lenkkeily on mutta silti olen asiaa aina miettinyt vain seinien sisäpuolella.

Koiranilmassa matkalla jumppaan.

Partyfitissä meillä vaihtuo eilen ohjelma. Se olikin tosi kiva, sillä uudessa ohjelmassa ei ollut juuri hyppyjä, joista olen saanut niskani jumiin ja sitä kautta kovua päänsärkyjä. Nyt sain enemmän jumpasta irti ja hiki virtasikin solkenaan. Olo jumpan jälkeen oli mahtava!!!

Uuteen nousuun, nyt ihan tosissaan!

Päiväys: 25.3.2015
Paino: 92kg
Motto: Ei muuta kuin uuteen nousuun

Kuten huomaat viime postauksessa kiloja 91, nyt 92. Joo-o. Dieetti on ontunut, ollut lähes tauolla ja pientä rankaisua olen siitä saanut. Damn!

Peilistä vikuilemalla vatsamakkara on silti yhä vetäytynyt entisestään, mutta kilot eivät ole tippuneet. No, toisaalta olo ja ulkonäkö ovat tässä hommassa lopulta ne merkitsevät asiat, ei ne numerot. Eli ehkä senttejä on lähtenyt vaikka kiloja ei. Ja tuo yksi onneton plussakilo johtunee ehkä sipsin syömisen jälkeisestä turvotuksesta. Sipseissä äkkiä sitä suolaa kuotenkin tulee reilusti ja sen seurauksena nestettä kroppaan.

Nyt sitten täytyisikin taas löytää se uusi vire hommaan. Ajattelin vetää tiukkaa linjaa taas synttäreihini saakka, eli tarkemmin tuon huhtikuun. Sillä voisi hyvin päästä sinne aika hyvin alle 90 kilon. Sitten olisi vielä sellainen n. 10 kiloa jäljellä koko projektia... Sinne 80 kiloon kun pääsisi, olisi kokonaistulos yhtä kuin 23kg. Voi vitsi... Sitten olisin itsestäni niin ylpeä ettei tosikaan!!! Vaikea edes ajatella, että mniissä lukemissa voisi elämäänsä eteenpäin viettää vielä!

Nyt olen ylpeä siitä, että ekaa kertaa kolmeen viikkoon laskin kaiken syömäni ruuan kalorit yhteen, jes!

Totaalinen välipuutuminen

Päiväys: 18.3.2015
Paino: 92kg
Motto: Taantumia tulee aina

Kuten otsikkokin kertoo on projektissa tullut eteen ihan täyspuutuminen. Paino ei laske, koska liikunta ei maistu ja ruokailu ei ole mennyt suunnitelmien mukaan. Viikonloppuna olivat myös siskoni vauvakutsut, joissa tuli syötyä kakkua jne. Sunnuntaina join ison jäätelöpirtelön ja eilen muutaman tuoreen itsetekemän sämpyln reilulla voilla.

Onneksi paino ei ole lähtenyt nousuun, mutta maha pömpöttää kaiken tämän hiilarin jälkeen. Haaveilen kurinpalautuksesta oikein kunnon tiukalla ruokavaliolla ja jälleen repimällä itseni liikunnan pariin. Nyt vaan jotenkin se homma jää ihan haaveen tasolle.

Minuun on iskenyt aivan toivoton suklaan himo. Olen aina keväällä valon lisäännyttyä ollut herkkä ahmimaan makeaa ja niin tekisi mieli tehdä nytkin. Homman tuntuessa tosi puisevalta mietin pitääkö yhä pientä taukoa laihiksesta niin, että oaino ei kuitenkaan nouse yhtään. Josko sitten taas hetkenpäästä maistuisi homma paremmin? Vai jääkö se sitten ihan kokonaan? Apua...

Tätä taas tänään...

Tikis-haaste

Päiväys: 10.3.2015
Paino: 92kg
Motto: Aina kannattaa kokeilla jotakin uutta

Tulin muistuttamaan kaikkia teitä lulijoita kevään vatsalihashaasteesta! Ite liityin ja toivon, että moni muukin innostuu. Keskivartalo on monelle kuitenkin se paikka, mikä itseä omassa kropassa häiritsee. Eli käykää kaikki tikis.fi -sivuilla tutustumassa. Kaysotaan mihin asti mä pääsen tän haasteen kanssa!!

Linkistä pääset heti käsiksi ekaan treeniin.

http://www.tikis.fi/vatsalihashaaste/vatsalihashaaste-treeni-1/

Kevättä rinnassa

Päiväys: 9.3.2015

Paino: 92,5kg

Motto: Rakastan kuraa kun se pysyy oven ulkopuolella

Ah, mikä kevät! Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja terassille porottelee 10 asteen voimalla. Siksi lähdimmekin innokkaina koko porukka lenkille!

Jumppanaru on ehtinyt levätä ja kerätä koirankarvoja itseensä jo kahden viikon ajan.

Ajattelin julkaista teille nyt kasan lenkiltä napsimiani kuvia ja levittää näin kevätmieltä! 

Nautiskeleva laihduttaja

Esikoinen

Tiuhti ja viuhti

Lenkkeilytiet ovat auki! No excuses!!

Vatsatauti iski

Päiväys: 4.3.2015
Paino: who cares, mä oon kipee
Motto: Kai tästä vielä noustaan

Viime viikko meni ihan laiskotellessa. Joka päivä oli jotakin muka tärkeää tekemistä, eikä liikunnalle jäänyt iltoihin aikaa. Aina oltiin menossa. Niinä päivinä mietin ja tsemppasin itseäni, että "hei ens viikolla sitten, kun kalenteri on ihan tyhjä". Nää on just näitä, iänikuisia lykkäämisiä jonnekin tulevaisuuteen ja aina sitä luottaa siihen, että silloin ei tule mitään esteitä. No nyt tuli, taas. Nimittäin mahatauti.

Enpäs ole tällaista mahatautia vielä koskaan tavannut. On ihan jotain uutta sorttia, ainakin mulle. Ei oksentelua, ei ripulia. Ihan hirveän kipeä maha kylläkin ja ajoittaista kuvotusta. Maanantain sain kulkea lähes koko päivän kyyryssä, tiistaina pystyi jo olemaan suorassa. Kuumetta oli myös ja sittemmin lämpöä. Syöminen saa mahan entistä kipeämmäksi. Ruokahalu on silti ihan ok.

Maanantaina ketutti. Olin ostanut lauantaina Stadiumista uusia treenivaatteita. Kotiutin itselleni treeniliivit ja kaksi paitaa. Oli kiva fiilis kun mietin kumman paidoista laitan maanantain Partyfit-tunnille. Lopulta makasin tunnin aikana kotisohvalla peiton alla tärisemässä ja valittamassa vatsaani.

Ystäväperheellä kärsittiin tästä samasta taudista jo tässä lähiaikoina aiemmin. Sieltä kerrottiin, että mahakipu voi kestää jopa viikon. Nice... Kipeänä ei saa treenata (tai reenata, niinkuin täällä hämeessä sanotaan). Tästä voi siis sukeutua jopa kahden viikon lamakausi. Enpä ollut varautunut moiseen. Vireen ja fiiliksen kanssa saa siis lähteä ihan nollista taas liikkeelle. Kunnon kanssa varmaan sama juttu. Tuntuu, että viime kerrasta on jo ikuisuus, kun on liikuntaa harrastanut. Morkkis ihan iskee. Herkkujakin tekee mieli. Lähinnä suklaata. Aika lähellä ollaan oltu, ettei ole lähtenyt asian kanssa mopo kädestä. Kolme palaa suklaata on ollut maksimi. Siihen on onneksi jäänyt.

Toivottavasti paranen pian ja saan laittaa isompaa vaihdetta silmään. Ettei tarvitse vain ja ainoastaan nähdä unta siitä bikinivartalosta, vaan että sen saisi myös aidosti saavutettua, haha!

Käy tämäkin välillä urheilusta ;)