Paino: 98kg
Motto: Elämäsi helpottuu suuresti, kuin opettelet sanomaan EI
Huh! Laihista takana molempien käsien sormien summa. Aika tuntuu onneksi menevän lapsiperheessä nopeasti. Jos olisin yksineläjä olisin repsahtanut varmasti jo joko lopettamaan koko laihiksen (ja suuntamaan lähimpään leipomoon) tai ainakin repsahdellut kauppareissuilla useampaan otteeseen pysähtymään sekä sipsi- että karkkihyllyllä. Luojan kiitos taas noista lapsista!
Olo ehtii kymmenessä päivässä muuttua jo melkoisesti. Vaikka se on vasta pieni haparoiva alkuaskel taistelussa kohti hoikempaa ja terveempää minää, on se silti saanut aikaan suuren muutoksen sekä henkiseen hyvinvointiin että fyysiseen jaksamiseen ja vähän kai ulkonäköönkin. Eilen kuulin ensimmäiset kommentit muuttuneesta ulkonäöstä rakkaan anoppipuolen suusta. "No naamasta sen kyllä jo huomaa." Ison elämäntapamuutoksen ja ruokaremontin läpikäyneelle ja sen keskellä edelleen taapertavalle tuo on hunajaa korville. Mikä ihana olo tuleekaan kun kehutaan! Ihanaa, että tutut huomaavat sen! Taas jaksan eteenpäin, kun tiedän, ettei tämä kaikki ole turhaa!
Tässä kymmenen päivän mukanaan tuomat muutokset:
- olen energisempi
- en ole riidanhaluinen
- tunnen itseni jäntevämmäksi
- kiinnostus liikkumiseen on herännyt
- en enää muserru, jos muut syövät herkkuja
- voin sanoa EI kun minulle tarjotaan jotakin herkkua
- vatsa toimii paremmin
- sormia ei turvota
- turvonnut maha ei ole enää yhtä paljon tiellä
- itsetunto on noussut
Aikamoinen lista reilussa viikossa! Olen erityisen onnellinen ja ylpeä, että nyt pystyn sanomaan EI herkuille, joita minulle tarjotaan ja voin ihan hyvillä mielin olla vieressä, kun esimerkiksi mies syö suklaata tai juo jäätelöpirtelöä. Ei tunnu enää missään! Ihan mahtavaa!! Minä, joka vielä kaksi viikkoa sitten en olisi tyytynyt yhteen palaan kakkua vaan halusin ainakin kaksi! Pitkästä aikaa minä olen ylpeä itsestäni.
Arpiset jalat ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti