Päiväys: 1.1.2015
Paino: 103kg
Motto: Minä saan valita itse!
Kävin eilen puntarissa. Järkytyin. 109 kiloa!!! Mitä hittoa?! Nousin vaa'alta järkyttyneenä. Seurasin vaa'an nollaantumista kuin hidastettuna. Pysähtyi jonnekin kuuden kilon tietämille. HUH! Esikoinen oli käynyt sabotoimassa vaakaa ja väännellyt kalibrointipyörylää vaa'an kyljessä.
Olen aika ylpeä siitä, että söin eilen lounaaksi vauvalle tehtyä bataatti-parsakaalisosetta. Sose oli pelkkää kasvista. Ei öljyä, ei suolaa, ei mitään. Se oli hyvää. Mietinkin, että voisiko arkisin, kun mies on töissä alkaa lounaaksi syömään höyrytettyjä kasviksia? No voisihan sitä. Tykkään tosi paljon kypsistä vihanneksista. Monelle olenkin raakana allerginen. Mies ja esikoinen eivät tykkää, siksi niitä aika vähän meillä tarjoillaan. Mutta miksi minun pitää taipua heidän tahtoonsa? Miksen voi syödä sitä mistä pidän varsinkin kun se olisi jotakin terveellistä?! Täytyy pitää mielessä ensi kauppareissulla: MINÄ SAAN VALITA ITSE!
On helppoa hukata itsensä ja oma tahtonsa ruuhkavuosiin. Esikoinen syntyi 2011. Siinä projektissa kiloja tuli kymmenen. Kuopus syntyi 2014. Siinäkin projektissa kiloja tuli kymmenen. Sain kaksi ihanaa lasta, joita rakastan ylikaiken. Menetin kuitenkin osan itseäni ja vapauttani, menetin osan myös kropastani. Ei koskaan enää samanlainen... Se on totuus. Vaikka laihtuisin kaikki ylimääräiset kilot tiedän, että löysä nahka ja raskausarvet jäävät. No mutta, kuka niitä toisaalta vaatteiden alta näkee. Mies on nähnyt jo ne 20 liikakiloakin.
Tämän päivän haaste: Syödä vain yksi keksi, kun vanhempani tulevat päiväkahville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti