Ystäväni rupesi sokerilakkoon

Päiväys: 9.1.2015
Paino: 101kg
Motto: Ei kai se ny mitään jos vähän ottaa...?

Kävin toissapäivänä kylässä ystävälläni. Olemme tutustuneet yläasteaikoina, mutta kaveruus alkoi oikeastaan vasta lukiossa. Nyt meillä molemmilla on lapsia ja esikoisemme ollessa melko saman ikäisiä on ollut mukavaa kyläillä puolin ja toisin, kun lapsilla on seuraa ja me äidit saamme puhua äitien juttuja.

Olin juuri edellisyönä unettomana miettinyt sokerin vähentämistä ja kuin tilauksesta ystäväni avasi eilen keskustelun aiheesta. Hän oli lukenut, että kahdeksassa viikossa addiktion saa taltutettua - tässäkin tapauksessa. Olimme aika samoilla linjoilla, että on aika radikaalia - ja ehkä vähän turhaakin - alkaa poistamaan ruokavaliosta kaikki sokeri. Siis ihan jokainen lisätty murunen. Kaikessahan on sokeria. Hyvä jossei juustossa ja leikkeleessäkin jo. Elämästä tulisi lasiperheessä aika vaikeaa, jos sen kaiken haluaisi poistaa ihan viimeistä murenaa myöten. Järkeilimmekin niin, että jos lopettaa makeiset, leivonnaiset, mehut, limsat, kahvi- ja teesokerin käytön, jäätelöt jne makeat herkut. Luulisi sen jo lopettavan himon sokeriin ja makuaistin taas herkistyvän makean vivahteille. Kahdeksan viikon jälkeen voisi ottaa "karkkipäivän" käyttöön.

Olen ihan hirveä leivoshiiri. En niinkään välitä karkeista, mutta makeita leivonnaisia söisin kyllä ihan niin paljon, kuin annettaisiin. Jos leivon kakun, syön sen vähiinpäin päivässä kahdessa. Muffinsseja menee kerralla neljä ihan helposti ja keksejä kahvinkera vaikka paketillinen. Mieheni usein vitsaileekin, että kun hän töissä haaveilee jo kotiinpääsystä ja siitä, miten saa sitten nostaa jalat ylös ja kahvilla ottaa pari keksiä niin keksit on jo syöty meikäläisen toimesta ja mies jää ilman.

Tänään olenkin ollut melko sokerittomalla linjalla. Mehua join lasillisen, mutta muuten en ole sokeria käyttänyt. Ruoka koostui tänään ruisleivästä, nuudelisalaatista parsakaalilla, porkkanalla ja seesaminsiemenillä ja iltapalaksi söin kaksi klementiiniä. Kahvia kului kolme kupillista, mikä on minulle aika perinteinen määrä. Vähän päivässä harmittaa se, että miehen iltaruoaksi tekemien lämpimien voileipien päällä olevassa jauhelihassa oli aika paljon rasvaa... He just don't get it.

Paino muuten on parin päivän skarppaamisella tippunut pari kiloa. Mies sanoisi tähän, että "Normaalin vaihtelun rajoissa!" Ja niinhän se toki onkin. Pari kiloa sinne tänne. Se voi olla nestettä tai jotakin hormonaalista vaihtelua, mutta kyll se silti hyvältä tuntuu!